Alkuviikosta kävimme neidin kanssa lääkärintarkastuksessa ja keskusteltuamme lääkärin kanssa neidin huutoitkuista ja koliikista päädyimme siihen, että siirryn samantien maidottomaan ruokavalioon. Nyt on maidottomuutta jatkunut viisi päivää ja neidin huutoitkut (ja luultu koliikki) ovat tällä hetkellä taaksejäänyttä elämää. Samalla vähenivät neidin ilmavaivat ja pulauttelu sekä vinkuvat hengitysäänet. Sattumaako vaiko oikeasti maitoallergiaa? Sinällään tuo maitoallergisuus ei olisi kaukaa haettu, koska keskimmäisellä lapsella todettiin maitoyliherkkyys vuoden ikäisenä, kun alettiin tutkia miksi poika on kovin kärttyinen ja itkuinen koko ajan. Jatkotutkimukset asian suhteen selviävät ensi viikolla kun otan uudestaan lääkäriin yhteyttä ja kerron kuluneen viikon kuulumiset.

Tästä huolimatta neiti käy edelleen yöunille vasta klo 03 ja varsinkin viime yönä se otti äidille koville. Olen  yökukkuja itsekin ja valvon useinkin myöhään, mutta teen sen ihan omasta tahdostani. Nyt kun joutuu valvomaan pakon edessä, se rassaa ja ottaa voimille. Viime yönä valvominen sitten otti sen verran koville, että aamuyöllä täällä itkettiin neidin kanssa kilpaa. Mies tuli pelastamaan tilanteen ja pääsin lopulta nukkumaan. Aamulla jatkoin uniani neidin kanssa reippaasti yli puolenpäivän ja nyt on edelleen aivan tokkurainen olo.