Kyllä se on lopulta myönnettävä, että pikkuneidillä on koliikki. Vain yksi ainoa ilta/yö on mennyt huudoitta tämän viiden viikon aikana. Yöt ovat yksinäisiä kanniskella neitiä, mutta keksinpä, että kun neidin laittaa kantoliinaan niin siinä samalla kävellessä voi lukea kirjaa kun on molemmat kädet vapaana (tällä hetkellä luen sen verran paksua kirjaa ettei sitä jaksa yhdellä kädellä kauaa pidellä). Näin saan tyydytettyä samalla lukemishimoani, kun en kerran muuten ehdi mitään kirjoja lukea. Tosin hieman huimausta tuo lukeminen kävelyn lomassa aiheuttaa, mutta kun muistaa vaihtaa kävelysuuntaa välillä niin se ei haittaa pahasti. Pitäisi varmaan ostaa askelmittari ja katsoa paljonko iltaisin tulee oikein käveltyä :D Yhtenä yönä kävin tytön kanssa ulkona kävelemässä, mutta neidistä aiheutuvat meluhaitat hiljaisessa ympäristössä oli niin suuret, että en yksinkertaisesti kehdannut olla ulkona puolta tuntia pidempään.

Ristiäisiäkin olen yrittänyt suunnitella, tosin hiukan huonolla menestyksellä. Varasin tutun papin yli kaksi viikkoa sitten, mutta sitten papilla ilmeni tuplabuukkaus, joten emme saaneetkaan häntä toivomaamme aikaan. Sitten saimme kirkolta toisen papin yhteystiedot ja nyt sitten olen vallan unohtanut ottaa häneen yhteyttä ja ristiäiset ovat jo viikon päästä. Ehkäpä alkuviikosta muistaisin soittaa papille asiasta... Tarjoilupuoli alkaa olla hyvin hanskassa. Tällä kertaa olen ulkoistanut suurimman osan tarjottavien tekemisestä ja jättänyt itselleni vain täytekakkujen tekemisen.