Meillä on koko viikko nukuttu enemmän ja vähemmän huonosti, mutta huonosti siis kaikkiaan. Pojat kun saatiin terveiksi niin eikö neiti sitten aloittanut yöhulinoinnit (tai eihän tuo vielä koskaan ole tainnut kunnolla yötä nukkuakaan). Neiti kun tuppaa heräämään aamuyöllä kahden kolmen korvilla valittamaan ja valitusta kestää vaikka kuinka kauan. Siinä varmaan saa osansa niin äiti kuin isäkin ;-) Neiti on muuten ihan ok, ei itke tms., mutta juttelee kimeällä valittavalla äänensävyllä, eikä siinä vielä mitään jos tekisi sen hiljaa, mutta kun pitää kiekua niin että korvat soi (kuuhulluuttako?). Viime yönä olin niin väsynyt, että unen rajamailla yritin epätoivoisesti miettiä missä ne korvatulpat on, kunnes miehellä otti hermoon sen verran, että hän lähti neidin kanssa yläkertaan ja sain itse jatkaa unta (meillä se lähtee kumman hermo pettää ensiksi :D). Muutenkin on miehen kanssa tavat hiukan muuttuneet neidin syntymän jälkeen. Ennen kaikki oli rakkaudesta sinuun -ajatuksella, tyyliin "jatka sinä vain unia, minä menen lasten kanssa" jne., nyt  mennään tyyliin nopeat syö hitaat eli esim. jos illalla tulee sopiva rako, niin melko varmasti sen kummempia kyselemättä haluaisiko kenties toinen vähän levähtää, oikaisen itse sohvalle ja vedän parissa sekunnissa tajun kankaalle :D