Tänään neiti pääsi maistelemaan kiinteää ruokaa (bataattia) ensimmäistä kertaa.  Neiti onnistui säikäyttämään minut innokkuudellaan saada se ruoka suuhun. Ensimmäisen lusikallisen lähestyessä suuta neiti nappasi kaksin käsin kädestäni kiinni ja suorastaan survaisi lusikan suuhunsa :D Onneksi käytin pehmeää lusikkaa. Ja itkuhan siitä lopulta tuli, kun en antanut muutamaa lusikallista enempää ruokaa vielä tällä kertaa. Intoa olisi ollut syödä vaikka kuinka paljon. Nokkamukiin tutustuttiin myös (neidin piti saada itse pitää kiinni siitä) ja sekin teki heti kauppansa, nyt voikin huoletta heittää varalla olleet tuttipullot mäkeen. On se vaan niin haikeaa, kun tuo neiti kasvaa (hus pois vauvakuume kiusaamasta! :-). Tämä kiinteiden aloitus on sellainen taitekohta, jolloin tajuaa, ettei tuo neiti ole enää niin vauva kuin hän vielä hetki sitten oli, sniif.

On neiti kunnostautunut liikkumisen sarallakin. Nyt hän on oppinut liikkumaan jännästi kierimällä. Ensin selällään pyöritään akselin ympäri valiten suunta ja sitten lähdetään kierimään sinne. Melko vikkelään neiti jo pääsee huoneen poikki. Ryömiminen ei vielä oikein luonnistu, kun se masu vielä ottaa sen verran tiukasti lattiaan kiinni.

Ja kaikki käsiin osuva pitää sinne suuhun tunkea. Oli se sitten mm. veljen sukka, leikkiauto, talouspaperin palanen, kivi tai jonkun sormi (hih), kaikki vaan suuhun. Pitäisi tehdä inventaari poikien lelulaatikkoon, kun pojilla on inhottava tapa riipiä leikkiautoista renkaat (siis ne kumit) irti ja niitä sitten löytyy milloin mistäkin. Niitä ei ole jatkossa kiva kaivella neidin kurkusta.

Ps. Esikoisen kieli ja huuli ei kuulemma tänään ollut enää kipeä, uskomaton paranemiskyky noilla lapsilla :D