Neidin uusin taito on konttaus, joka sujuu jo hyvin paljaalla lattialla. Maton ja polvien välissä on sen verran kitkaa, että matolla mieluummin ryömitään vielä. Ei ryömimisvauhtikaan enää mitään hidasta ole, neiti on hyvin usein aina siellä missä hänen ei pitäisi olla, kuten esim. eteisessä syömässä kenkiä (yök!), keittiön pöydän alla syömässä murusia tai vessassa lipomassa veljen pottaa (yööökkk!). Tänä aamuna neiti ehti ryömiä ulko-ovelle sillä välin kun esikoinen kurkkasi ovesta ulos. Ei sentään neidin sormet jääneet oven väliin, mutta esikoinen astui neidin päälle kääntyessään ovelta sisälle, molempi huono. Ja koska neidillä menee kaikki suuhun, poikien lelujen kanssa saa olla tosi tarkkana, ettei niitä pieniä osia jää lattialle neidin mutusteltavaksi. Mitä enemmän lapsia ennestään, sitä enemmän näköjään vaaratekijöitä pienen ihmisen alkutaipaleella. Oli se niin helppoa yhden kanssa aikoinaan :D

Hyvin neiti osaa jo puolensakin pitää, pakko kai oppia pienestä pitäen, jos meinaa isoveljiensä seurassa hengissä pysyä ;-) Yhtenä päivänä nuorempi pojista kävi (taas) härnäämään neitiä. Poika kävi ottamassa  neidiltä pehmokirjan kädestä. Tästä selvästi suivaantuneena neiti lähti ryömimään pojan perään ja sananmukaisesti haki kirjansa takaisin :D Eipä siinä ollut isoveljellä mitään sanomista, kun neiti kirjan saatuaan takaisin vielä kiljaisi siihen malliin, uskallapas tulla uudestaan :D