Eilen pidettiin esikoiselle kaverisynttärit, ensimmäiset laatuaan. Vaikka osasin varautua siihen, ettei nykyajan lapsille herkut maistu (kakut, pullat yms.), niin yllätyin suuresti ettei edes jäätelö tee kauppaansa. Keksit ja popcornit oli suurta herkkua ja tietenkin karkit, joita en alkuun edes meinannut tarjolle laittaa. Naapurin poikien katsottua pöytää ja tokaistua missä karkit, kaivoin nöyrästi karkit kaapista esille vaikka etukäteen pyhästi vannoin, että meidän synttäreillä ei ole karkkia tarjoilla. Omat lapset kun eivät ole karkkia tottuneet syömään. Ohjelmapuoli meni suht hienosti. Vähän leikkiä peliin kun poikalauma ja yksi tyttö alkoivat liikaa riehaantua, niin taas saatiin ryhmä pysymään aisoissa. Hieman meinasi käsirysyä tulla lahjoja avatessa, kun naapuriveljekset alkoivat ottaa mittaa toisistaan. Esikoinenkin muutamaan otteeseen poksahteli, sen verran rankkaa oli tuo synttäreiden juhlinta ensikertalaiselta. Neiti oli koko juhlien isänsä sylissä, eihän tuota pientä voinut päästää lattialle isompien tallottavaksi. Neidin mielestä parasta juhlista oli ilmapallot ja lattialle tippuneet syötävät ;-)

Illalla oli juhlien päätyttyä kaikilla hiukan takki tyhjä. Neiti oli aivan valmista kauraa sänkyyn samantien eikä isoveljetkään paljoa huonommiksi jääneet. Itsekin olin sen verrannut väsynyt, että pitkästä aikaa pääsin sänkyyn ennen klo yhtä eikä mitään hajua milloin mies oli nukkumaan tullut. Nyt on pää aivan sekaisin, kun on saanut nukkua pitkät yöunet kun neitikin heräsi ensimmäisen kerran vasta aamusta huutelemaan.