Aamusta jatkoimme matkaa kohti Kangasniemeä. Tämä pätkä oli reissun pisin ajomatka, mutta hyvin se meni. Lapset ovat tottuneet reissaamaan, niin eipä juuri takapenkiltä soraääniä kesken matkan kuulunut. Neiti nyt välillä ilmaisi mielipiteensä jos ruoka ei ollut ihan minuutilleen aikataulussa, mutta muuten lasten kanssa matkustaminen meni (ja menee) jouhevasti.

Loppumatkalla pysähdyimme Jyväskylässä - jossa paistoi muuten aurinko - ruokakaupassa käymään (pahoittelut esikon kummitädille ettemme ehtineet kiireisen aikataulun vuoksi samalla piipahtaa kylään). Tuorekurkut olivat hiukan kiven alla Jyväskylässä, mutta onneksi Vaajakosken ABC:lta löytyi lopulta uljaita yksilöitä. Huomion arvoinen juttu, koska en ole koskaan aiemmin törmännyt siihen, että useammasta kaupasta on kurkut loppu :D

Kangasniemellä menimme miehen veljen mökille vierailulle. Mökki sijaitsi pienen kärrypolun päässä täysin metsän keskellä. Tuo kärrypolku aiheuttikin hiukan mietintää, koska ihan mitä tahansa kärrypolkua ei uskalla 3500 kg ja rapiat painavalla autolla ajaa. Pienen tuumailun jälkeen uskalsimme ajaa pienen matkaa kärrypolkua erään mökin pihaan, joka oli ollut tyhjillään koko kesän. Mökiltä oli enää pari sataa metriä matkaa miehen veljen mökille. Mies lähti vielä iltasella poikien kanssa käymään tervehtimässä veljeään ja lasten serkkupoikaa minun jäädessä laittamaan neitiä yöunille.

jatkuu...