Maanantaiaamu koitti kauniin aurinkoisena. Auto oli onneksi varjoisassa paikassa, joten ei tarvinnut heti aamusta herätä hiestä kylpien. Aamutoimien jälkeen pakkasimme uimavehkeet ja lähdimme uimarannalle. Esikoinen oli aivan haltioissaan nähdessään hiekkadyynit ja niiden takaa paljastuvan meren rannan. Hyvä, että uikkareissaan pysyi kunnes pääsi uimaan. Saimme juuri pystytettyä aurinkoteltan kunnes alkoi sataa vettä. Oli veikeän oloista kun aurinko paistoi kuumasti ja vettä satoi. Onneksi sade ei kestänyt kauaa, mutta tuuli leyhytteli petollisesti. Auringon ja tuulen petollisuus paljastui vasta illalla, kun mies huomasi polttaneensä auringossa selkänsä ja rintansa. Mies kyllä muisti lapset suojata aurinkovoiteella, mutta ei itseään. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Pojat polskivat tyytyväisinä meressä aikansa kunnes oli hiekkaleikkien vuoro. Ja sen jälkeen taas veteen. Esikoinen ehti jo saamaan muutaman kaverin rannalta ja mennä viuhtoi lopun aikaa heidän kanssaan. Pikkuveljelle ottaa välillä hiukan koville kun isoveli ei aina haluakaan leikkiä hänen kanssaan eikä neidistäkään oikein ole vielä seuraa hänelle. Neiti puolestaan tyytyi tutustumaan hienoon hiekkaan auringon suojassa, hiekassa kun riitti ihmettelemistä ihan riittämiin kunnes tuli väsy. Hassun näköistä kun toinen tökkii ihmetellen sormella hiekkaa. On taas päässyt unohtumaan, että pienen ihmisen elämässä on niin paljon ihkauusia asioita ja jotka on jo meille muille ihan päivänselviä asioita.

 

Koska poikia oli aivan turha yrittää houkutella rannalta pois, piti yrittää saada neiti nukkumaan paikallaan oleviin rattaisiin (rattaita kun ei oikein voinut työntää rannalla ;-). Tätä neiti hiukan protestoi karjumalla pää punaisena, joten miehen täytyi nukuttaa neiti sylissään. Neidin otettua pienet päikkärit oli aika laittaa leiri kasaan ja valua autolle syömään. Syömisen jälkeen esikoinen lähti leikkipaikalle ajamaan polkuautolla ja nuorempi poika meni nukkumaan pienet päikkärit.

 

Illalla vielä grillailtiin ennen lasten nukkumaanmenoa. Kun lapset oli saatu unten maille, istuimme ulkona iltaa naapuriauton pariskunnan kanssa. Jossain vaiheessa iltaa/yötä hyttyset kävivät sen verran agressiivisiksi, että oli pakko luovuttaa ja painua nukkumaan. Yön vielä kruunasi lokkien nahistelu auton vieressä ja katolla. Kiva herätä kesken kaiken unien moiseen kirkumiseen.

 

jatkuu...