Viikko sitten perjantaina lähdimme Marttilaan matkailuautokerhon tapaamiseen. Tapaamispaikkana oli  Heikolan kyläseuran Huhtaanmaja, jonka vierestä lähtee Marttilan Korven eräreitistö. Pienen harhailun jälkeen (kartanlukija kun ei oikein pysynyt kartalla :D) lopulta pääsimme pelipaikalle. Neiti oli jo aivan kärttyinen ja väsynyt, koska uniaika oli jo ollut ja mennyt aikoja sitten, mutta onneksi hän hiukan piristyi päästyään hiukan ulos jaloittelemaan siksi aikaa kun saatiin auto laitettua leirikuntoon. Mies lähti viemään lapsia iltapesulle saunalle ja sillä välin laitoin iltapalan tiskiin. Lapset saatiin suht. nopeaan sänkyyn ja kun sain neidin nukkumaan lähdin käymään vielä saunassa. Mies liittyi jonkin ajan päästä seuraan, kun vaari meni lastenvahdiksi autolle.

Illan mielenkiintoisin hetki oli kun palasimme saunasta autolle. Vaari oli hetkeä aiemmin lähtenyt meidän autosta omaan autoonsa ja samalla ulko-ovi oli mennyt vahingossa lukkoon. Ja kummallakaan meistä ei tietenkään ollut avaimia mukana vaan ne oli siellä auton sisällä. Hetken aikaa pähkäilimme yritämmekö herättää esikoisen vai yritänkö kiivetä keittiön ikkunasta sisään (onneksi oli joku ikkuna auki), kunnes muistimme, että kattoikkunat olivat auki myös. Ei muuta kuin lähdin pelkkä pyyhe päällä kiipeämään auton katolle ja ujuttautumaan kattoikkunasta sisään. Onneksi mahduin kattoikkunasta ja saimme oven auki ilman, että tarvitsi alkaa lapsia herättämään ovea aukaisemaan. Tästä taas saimme muistutuksen, että ne auton avaimet pitäisi AINA pitää mukana. Aiemmin päivällä kotona kävi muuten vähän samantapainen tilanne kun nuorempi poika paiskasi ulko-oven kiinni niin, että olimme kaikki ulkona ja ilman avaimia tietty. Onneksi keittiön ikkuna oli auki, joten sain pojan nostettua ikkunasta sisään, että hän pääsi aukaisemaan ulko-oven.

Lauantaipäivä meni palaveeratessa ja suunniteltaessa ensi vuoden pohjoismaista tapaamista. Lasten päikkäreiden jälkeen päätimme lähteä pienelle kävelylle metsään. Taas oli kartanlukija hiukan hukassa ja taaperrettiin polkua edestakaisin pari kertaa ennenkuin löysimme oikean reitin jota meidän piti lähteä kävelemään ;-) Tätä se navigaattorien aikakausi tekee.


Kotimatka menikin miltei kokonaan vesisateessa ajaessa, tai siis mies ajoi ja minä ja lapset nukuimme :D