Väsyttää ja masentaa taas tuo vetinen keli. Kolme päivää ehdimme viikolla nauttia ihanasta lumesta. Lapset viihtyivät ulkona, laskettiin pulkkamäkeä ja tehtiin lumipalloja. Esikoista ei kolmeen päivään näkynyt kotona muuta kuin syömässä ja nukkumassa, muun ajan hän mennä vipelsi ulkona tekemässä lumitöitä ;-)

Pikkuhiljaa alkaa iskeä töihinpaluustressi päälle. Kotona olisi vielä tehtävää vaikka kuinka ennen töihin menoa, koska kun työt alkavat niin suurella todennäköisyydellä se syö hetkeksi energian niin ettei kotona jaksa tehdä työpäivän jälkeen muuta kuin pakolliset kuviot.

Lapset kasvavat ihan silmissä. Toisaalta esikoinen (5,5 v.) on jo niin isoa poikaa, mutta toisaalta taas aivan vielä äidin vauva. Jonkinlaisen henkisen kasvupyrähdyksen poikanen on ottanut, koska viime päivinä täällä on soitettu suuta puolin sekä toisin. Enää se äidin sana ei ole laki (no ei se kyllä oikeasti ole koskaan ollutkaan) vaan pitää itse kokeilla ja etsiä niitä rajoja kiellosta huolimatta. Myöskin tuohon pojan kuulopuoleen on jonkinlaista takapakkia tullut. Nyt on ollut jokunen päivä, että pojalta on tyystin kadonnut kuulo tai ainakin erittäin valikoivaksi kuulo muuttunut. Hih, pitääköhän todeta, että valikoivan kuulon suhteen isänsä poika ;-) Lisäksi esikoisesta on tullut älyttömän utelias. Kaikki laatikot ja kaapit pitää penkoa mitä niistä löytyy. Toisaalta onhan se hyvä, että edes poika tietää mitä meidän romulaatikot pitävät sisällään kun itsellä on hiukan päässyt unohtumaan. No en silti ole kovin iloinen siitä, että toinen käy salaa tonkimassa kaappeja, mutta kaipa tuo kuuluu tähän kehitysvaiheeseen.

Nuorempi poika (kohta 4v.) on löytänyt itselleen ystävän, naapurin pojan. Aivan ihana katsoa poikaa, kun näkee miten hän nauttii siitä, että hänellä on ihan oma ystävä, jota ei tarvitse jakaa isoveljen kanssa. Eilen ystävykset leikkivät alakerrassa keskenään ja kun esikoinen yritti mennä leikkiin mukaan niin pikkuveli polleana ilmoitti isoveljelle, että tämä on meidän leikki, sinä et saa tulla tänne nyt. Hykertelin yläkerrassa tyytyväisenä, että vihdoin nuorempi poika alkaa pitämään omia puoliaan eikä aina alistu isoveljen käskytyksiin. Tässä jälleen yksi syy miksi haluan pojat hoitoon eri ryhmiin.

Neiti (1v 4kk) taas on... no neiti on Neiti isolla N:llä. Neiti edelleen rakastaa pukeutumista isoveljiensä vaatteisiin ja omien vaatteiden riisumista. Sukat eivät meinaa pysyä 10 minuuttia pidempään jalassa, eikä kyllä paitakaan jos se ei ole body. Tällaista päivittäistä vaaterumbaa en muista poikien koskaan tehneen :D Ja millainen sopraanoääninen draamakuningatar tuosta neidistä vielä kehkeytyykään aikaa myöten, nyt on jo hyvä pohja olemassa ;-) Ruokapuolella tuli taas hiukan takapakkia, kun jouduimme jättämään kauran pois ruokavaliosta. Johan taas neidillä yöt rauhoittuivat, tosin nyt neiti pukkaa poskihampaita, jotka hiukan kiukuttavat öisin. Sanainen arkku ei ole vielä neidillä auennut, öisin kyllä osaa huutaa itiä, mutta päivisin ei tule sanan sanaakaan. Ehkä hyvä näin vielä hetken aikaa, pojista on tullut sellaisia pulputtajia, ettei meinaa puheenvuoroa saada, joten kun neiti oppii puhumaan niin täällä varmaan joutuu alkaa jakamaan puheenvuorot :D