Niin se vapaa viikonloppu meni kuin siivillä ja nyt se on vain haalea muisto. Miehen kanssa nukkua posotimme perjantaista lauantaihin huikeat 16 tuntia. Oli hiukan näköjään tuota univelkaa ;-) Lauantai-iltana nautimme herkullisesta grilliruoasta ja kaikista kotona "kielletyistä" herkuista (lasten allergioiden takia emme mielellämme kotona syö sellaista ruokaa mitä lapsille ei voi antaa). Ruoan jälkeen  lämmitimme saunan ja nautimme saunasta kevätillan pimeydessä kynttilöiden valossa. Mitään muuta emme edes kaivanneet (paitsi ehkä vielä toinenkin samanlainen ilta olisi mennyt kevyesti). Sunnuntaina oli paluu kotiin ja maanantaina lapset hoitivat sujuvasti palautumisen maan pinnalle.

Esikoisella oli ollut päiväkodissa maanantaina tajuttoman huono päivä. Koko päivän poikaa oli jouduttu "ojentamaan" hoitajien toimesta ja vielä päivän päätteeksi esikoisen oli heittänyt kaveria kivellä päähän. Olin tulossa hakemaan lapsia päiväkodista kun näin kaverin istuvan sisällä verissä päin isänsä kanssa ja jo siinä vaiheessa tuli paha aavistus kuka sen kiven oli heittänyt. Kävin hakemassa pojan ulkoa ja samanaikaisesti ambulanssin kaartaessa pihaan menin esikoisen kanssa sisälle näyttämään seurausta kiven heitosta. Siinä vaiheessa en kyllä yhtään säälinyt esikoista vaan pyysin hänet katsomaan kaverin veristä päätä. Esikoisella alkoi hiukan naama tutista, mutta silti pyysi reippaasti anteeksi kaverilta. Toivottavasti poika nyt ymmärtää nähtyään lopputuloksen miksi kivien heittely on ehdottomasti kiellettyä. Kaveri selvisi "vain" kahdella tikillä, onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin.

Jottei loppupäivästäkään olisi kovin helppo tullut, niin kotiin päästyämme neiti aloitti hermottoman kiukkuitkun, jota sitten kesti reilun tunnin. Ei saanut ottaa neitiä syliin, ei saanut koskea, eikä ylipäätään tehdä mitään. Neiti sen kuin huusi heittäytyen välillä lattialle x-asentoon potkien ja kirkuen. Aikansa kiukuttuaan neiti rauhoittui lopulta itsestään ja pääsin viimein ruoan laittoon. Miehen tullessa kotiin olin aivan rätti poikki puhki ja vaivuin sohvalle puolentoista tunnin koomaan.

Tiistaina sama kiukkuaminen jatkui vaihdellen nuoremman pojan ja neidin välillä. Totesin miehelle, että jos tämä on se hinta vapaasta viikonlopusta, niin seuraavaa kertaa ei tule ihan heti eikä ehkä vielä koko loppu vuonnakaan. Mitään iloa mistään rentouttavasta kahdenkeskisestä viikonlopusta ole, kun seuraavat kaksi kolme päivää tulee ***kaa niskaan ämpärikaupalla lasten puolelta. Hmmp!

Eikä tämä loppuviikkokaan niin ruusuinen ole ollut. Tiistaina hokasin, että nythän on koivun kukinta-aika ja pojat ovat vedelleet omenaa miltei kaksin käsin. Meillä varsinkin esikoisen käytökseen osin vaikuttaa myös allergiat ja varmaan koivun ja omenan yhteysvaikutuksesta johtuen esikoisella on ollut tosi kurja viikko. Nyt sitten nostettiin allergialääkitystä ja toivotaan, että se hiukan helpottaisi pojan oloa viikonloppua kohti. Pitäisi vain muistaa huonoina hetkinä, että kyllä tämä sitten helpottaa kun lapset muuttavat kotona pois eikä siihenkään enää kovin montaa vuotta ole (...öö, varovasti arvioiden n. 20 v.) :D