Koko kevät ja alkukesä on mennyt omia menojaan siitä asti kun palasin työelämään huhtikuussa. Mitään ylimääräistä ei ehdi/jaksa/viitsi tehdä (paitsi tietenkin askarrella, tosin sitäkin paljon pienemmällä liekillä kuin aiemmin) ja koti ympäristöineen alkaakin kohta näyttää kaatopaikalta.

Ihan teitä viihdyttääkseni ja itselleni muistutukseksi näytän nämä kuvat tämän hetkisestä alennustilastani:



Siis haloo, kesäkuun puoliväli ja minun parvekelaatikoissa "kukkii" vielä viime syksyiset kanervat! Kuvan vasemmassa reunassa pilkahtaa vielä jouluvalotkin.



Joulukin oli ja meni jo puoli vuotta sitten, mutta joulukoristeitakaan en ole vielä saanut parvekkeelta pois. No onpahan kerrankin joulukoristeet jo hyvissä ajoin valmiina parvekkeella, jos positiivisesti haluaa ajatella.

Taitaa olla aika turha kysymys, kannattaako enää edes kasvimaahan lykätä siemeniä? Kerrankin sain siemenpussit ostettua hyvissä ajoin, mutta ei ne paljoa kasva pimeässä, kuivassa kaapissa...

Osansa tähän pisteeseen pääsemiseksi on tuonut neidin koko kevään jatkunut sairastelu. Lauantaina lähti x:s antibioottikuuri peliin ja eletään toivossa, että ainakin korvien putkitus saataisiin torstaina viimein hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Kitarisojen poisto saattaa jäädä toiseen leikkauskertaan, koska neiti on vielä hiukan yskäinen antibiootista huolimatta. Yksin jo korvien putkitus toisi avun tähän kurjaan sairastelukierteeseen, toivon ainakin.

Kaiken "kurjuuden" kuitenkin pelastaa tämä jokapäiväinen aurinko:



Pikku rinsessa, joka nykyään ehtii ihan joka paikkaan ja jonka uusin bravuuri on salamana riisua kaikki vaatteet pois vaippaa myöten :D

Edit: Juuh, eipä tuo neidin bravuuri pidemmän päälle ole mikään kiva juttu ;-) Kahtena iltana neiti on nukkunut sängyssä ilkosillaan, kun olen käynyt peittelemässä hänet. Pienen pieni ongelma tulee tässä kohtaa kun neiti ei osaa vielä käydä potalla...