Viime viikon torstaina oli hyvä päivä lähteä Puuhamaahan. Lasten sietämätöntä jännitystä hälventääksemme emme kertoneet minne olimme menossa ;-) Onneksi olimme sen verran ajoissa liikenteessä, että ei tarvinnut odotella kuin 10 minuuttia autojonossa sisäänpääsyä. Pojat olivat samantien kuin villivarsoja päästessään autosta ulos. Sovimme jo ennenkuin lähdimme autolta, että yhdessä kuljetaan eikä kukaan lähde yksinään sooloilemaan minnekään (esikoisella kun on tapana hiukan kulkea omia polkujaan) ja aika hyvin tämä pitikin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Pojat halusivat käydä vähän yhdessä sun toisessa vempeleessa neidin tyytyessä vain pomppimaan pomppulinnoissa. Välillä hajaannuimme, jotta lapset pääsivät kukin sinne minne halusivat. Sen verran oli muutakin väkeä paikalla aurinkoisen sään houkuttelemina, että lähes joka paikkaan sai jonottaa ja varsinkin vessaan.

Meillä oli omat eväkset mukana, joten välillä aina pidettiin sopivassa paikassa piknikkiä, oli salaattia ja täytettyjä tortillarullia mukana, grillattiin makkaraa ja lihapiirakkaa ja vähän herkkujakin syötiin (mehua ja keksiä). Ja jädeäkin syötiin, tosin sitä ei ollut omasta takaa :-)

Viimeisen piknik-hetken jälkeen oli vuorossa uiminen, josta meinasi tulla täysin fiasko. Annoin esikoiselle luvan mennä laskemaan kerran vesiliukumäestä kun itse kävin sillä aikaa vaihtamassa uikkarit. Kun tuli takaisin niin eipähän poikaa enää näkynyt missään. Mies lähti käymään autolla hakemassa pyyhkeet meille ja lähdin nuorempien kanssa etsimään esikoista. Hiukan alkoi sydäntä kylmätä kun en meinannut löytää poikaa mistään. Osaahan tuo jo jonkun verran uida, mutta ei siltikään vielä riittävästi ja kun en edes tiennyt kuinka syviä kaikki altaat olivat. Lopulta poika löytyi ja huoleni purkautui melkoisena sättimisenä. Tällä välin olin jättänyt keskimmäisen rattaiden luo odottamaan, kun lähdin allasalueen toiseen päähän ja eikös sitten keskimmäinen ollut lähtenyt omille teilleen. Neiti onneksi kulki koko ajan mukana tiukassa otteessa. Mies oli tullut jo autolta takaisin ja lähti myös etsimään keskimmäistä. Lopulta saimme koko poppoon kasaan ja uhkasin seuraavalla kerralla pistää kaikki käsiraudoilla kiinni toisiinsa etteivät katoa kesken kaiken. Tämän jälkeen pääsimme vihdoin uimaan, tosin sitä iloa ei sitten kauaa kestänyt kun paikka jo sulkeutui.

Koko päivä reissussa ja lapset nukkumatta päiväunia niin oli melkoisen hyvä suoritus, että selvisimme päivästä ilman suurempia känäämisiä. Autolle palatessamme neiti sammui rattaisiin mutta pojissa vielä virtaa riitti (ne oli muuten meidän pojat, jotka viilettivät sukukalleudet paljaana pyyhe viittana parkkipaikalla) :D Onneksi kaikki kuitenkin olivat vaipuneet unten maille kun auton nokka kääntyi motarille ja näin meillä oli erittäin rauhallinen kotimatka.