Sain viime torstaina puhelun, joka yllätti täysin. Tätini soitti ja tarjoutui ottamaan lapset viikonloppuna hoitoon, jotta pääsisimme mieheni kanssa serkustapaamiseen Tampereelle. Puhelu oli yllätys siksi, että en ole juurikaan ollut tekemisissä tätini kanssa vuosiin.

Lauantaina suunnattiin auton nokka kohti Porvoota tätini luokse. Lapset jäivät niin nätisti hoitoon sinne, etten ihan heti olisi edes uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt. Lapset eivät ole muutamaa kertaa enempää tätiäni edes aiemmin nähnyt. Ja kun kerran vapaata saimme, niin samaan syssyyn jatkoimme matkaa Lahteen matkailuautomessuille.

Messuilla vierähti parisen tuntia päivitellessä autojen hintojen nousua ja sisämateriaalien huonontumista. Autoissa hyvin näkee yleiset kotien sisustustrendit vuoden parin viiveellä. Nyt selvänä trendinä on mm. malja-altaat wc:ssä, tosin suurin osa nähdyistä oli onnettomia muovisia kulhoja, vähän samantapaisia mitä käytän vatkauskulhona kotona... Myöskin autoja suunnitellaan suurimmalta osin vain kahdelle ihmisen tarpeisiin, yhtäkään suoraan viidelle hengelle suunniteltua autoa ei löytynyt. Jos vielä sänkyjä löytyisi kaikille, niin viimeistään istumapaikoissa säästetään. Pistäpä kolmea turvaistuinta kiinni L-malliseen istuinryhmään. Sitten oli näitä riisuttuja perheautomalleja, joista puuttui säilytystilat niin vaatteille kuin muillekin sisätiloissa pidettäville tavaroille. Kyllä löytyi julmetun kokoista takatallia, mutta kuka niitä tavaroita sinne sulloo, kun kaikki pitää sitten aina hakea ulkokautta. Rahastuksen makua oli myös jääkaappien koossa. Perheautoissa on lähestulkoon pienin markkinoilla oleva jääkaappi ja lisähinnasta saa isomman jääkaapin kun taas näissä kahden hengen autoissa se on vakiona. Kaiken lisäksi vuosien messuilla juoksemisen tuloksena ihmettelen suuresti kuka niitä matkailuautojen sisustuksia oikein suunnittelee? Ei ainakaan kukaan sellainen joka ainakaan kovin paljoa liikkuu matkailuautolla eikä varsinkaan sellainen joka liikkuisi lapsien kanssa sen verran epätoimivia nuo ratkaisut ovat viime vuosina olleet valmistajalla kuin valmistajalla. Taisi varmaan tulla jo selväksi, että emme siis löytäneet uutta autoa meille...

Messujen jälkeen suunnattiin Tampereelle. Muut serkukset olivat jo paikalla kun saavuimme pelipaikalle. Meitä on kaikkiaan seitsemän serkusta ja pyrimme aina silloin tällöin tapaamaan koko porukalla puolisoineen. Edellisestä kerrasta oli tosin tainnut vierähtää jo kolme vuotta. Ilta vierähti sukkelaan kuulumisia vaihdellessa, saunoessa ja pelikortteja läiskiessä. Kyllä sitä huomaa tulleensa vanhaksi, kun yhden aikaan yöllä oli jo aivan valmista kauraa sänkyyn.

Kunnon yöunien jälkeen ehdittiin vielä jonkun aikaa juoruta muiden yöksi jääneiden kanssa kunnes oli aika lähteä hakemaan lapsia kotiin. Sielläpä sitä taas yllätys odotti. Nuorempi poika oli oksennellut muutamaan otteeseen ja ennenkuin ehdittiin kotiin lähteä niin poika ehti vielä autoonkin yhden satsin heittää. Jos itsellä oli pieni hentoinen heikko olo ollut, niin tuon jälkeen kiersi vatsassa oikein kunnolla myötätunnosta. Siinä istuttiin pojan kanssa vierekkäin kotimatka samasta vadista kiinni pitäen ;-) Oksua ei onneksi enää tullut tuon jälkeen (kummaltakaan), mutta kuumeen se pikkumiehelle vielä nostatti.