Keuhkotautilasta päivää. Perheemme sairastelukuukausi on korkattu ja lähestulkoon olemme kaikki enemmän tai vähemmän pöpöjen vallassa. Lapset ja mies yskivät pahiten keuhkojaan pihalle, minä vasta aloittelen tautia.

Kotia ei tunnu saavan millään järjestykseen, laatikot vain vaihtavat paikkaa mutta purettua niitä ei saada. Osin laiskuutta ja väsymystä, osin siitä johtuvaa ettei ehdi käymään huonekalukaupoilla ostamassa lisää säilytyskaappeja. Tänään sain oman koneenikin vihdoin toimintakuntoon, uusi näyttö tuli tänään (kiitos taas hovitoimittajalleni ;-) vanha kun otti nokkiinsa muutosta. Vielä puuttuisi se verkkopiuha yläkertaan, niin nettikin toimisi.

Joulukin jo kolkuttelee ovella. Hassua käydä kaupoissa kun alkaa joulukrääsää olla joka paikka tulvillaan, onneksi ei vielä joululaulut soi. Sen enempää en ole ehtinyt joululle ajatusta suomaan, vaikkakin nyt olisi jo korkea aika miettiä joululahjoja ja sitä tekeekö niitä itse vai tyytyykö kaupalliseen hurmioon (turmioon).

Isänpäiväkin pääsi vähän kuin yllättämään. Kortit sain pari päivää sitten jo tehtyä, mutta kaikki muu on sitten jäänyt vaiheeseen. Ajattelin, että olisimme lähteneet isänpäivälounaalle sunnuntaina, mutta eipä nyt tautisena tarvitse lähteä minnekään. Tulisikohan joku tarjoilemaan meille kotiin lounaan? Taisi muuten olla viime vuonnakin tauti päällä isänpäivän aikoihin, koska isänpäivää juhlittiin meillä vasta joskus keväällä.