Kovien pakkasten aikaan sunnuntaina neidillä alkoi jotenkin ihmeellisesti kieli tuppautua suusta ulos vähän väliä kun ulkoilimme. Välillä piti kielellä lipaista lumista maata ja välillä hiukan lipaista puukarahkaa ja vähän seinääkin. Ajattelin, että tuosta ei hyvää seuraa, kun selvästi neiti kerjäämällä kerjää hankaluuksia. Kävimme tekemässä pienen kävelyn ja sen jälkeen ajattelin viimein tyhjentää matkailuautosta kaikki nestettä sisältävät tavarat pois (no hiukan oli jo myöhäistä 10 asteen pakkasessa, mutta parempi myöhään kun ei ollenkaan :). En päässyt edes autoon sisälle saakka kun neiti sitten livautti kielensä auton kynnyslistaan kiinni. Hetken aikaa meni miettiessä, että mitähän sitä pitäisi tehdä kun kieli vain jökötti kiinni, mutta onneksi tyttö sai sen itse irti. Hiukan kielestä tuli veritihkua, mutta siinäpä se.

Vaikka kovasti toivoin, niin neidin tapaus ei kuitenkaan toiminut mitenkään varoittavana esimerkkinä isoveljelle, koska keskiviikkona nuorempi pojista oli onnistunut päiväkodissa jättämään kielensä kiinni roskiksen kylkeen. Poika oli kuulemma halunnut syödä lunta roskiksen kyljestä. Illalla nukkumaan mennessä poika lupasi vakaasti jättävänsä tästedes lumet syömättä, saapa nähdä kuinka kauan muistaa lupauksensa.

Nyt ovat kaikki lapset kokeilleet miltä tuntuu kun kieli jää pakkasella kiinni metalliin, joten tämän asian voi ruksata pois kokeiltava kerran -listalta :D