Tänään oli aivan ihana aurinkoinen kevätpäivä. Heti aamusta oli pakko lähteä flunssaisten lasten kanssa ulos (juu, vaikka lapset ovat kipeitä, niin niin_kipeitä he eivät ole etteivät jaksaisi riehua ja riidellä keskenään heti aamusta, joten siis koko konkkaronkka ulos purkamaan energiaa :).

Huomaa oikein kun lumi häviää silmissä vaikka on sitä vieläkin piha väärällään. Tiet on jo suht kuivia ja lumettomia, joten kaivettiin lapsille pyörät esille ja tehtiin pieni pyöräretki. Keskimmäinen ehti jo ensimmäiset hiekkaihottumat jo saada käsiinsä kaaduttuaan pyörällä, mutta ihme ja kumma pyöräily ei loppunutkaan siihen ja herra kiipesi paikkauksen jälkeen uudelleen pyörän selkään ja pisti menoksi. Pikkumies on näköjään saanut luottamusta enemmän talven aikana eikä pieni kaatuminen enää pelästytä niin paljoa kuin viime kesänä, jolloin pyörä meni kuukausiksi pannaan.

Neitikin kovasti yritti oppia pyöräilyn saloja, mutta ihan vielä ei polkimien käytön logiikka neidille auennut. Jarrun käyttö kyllä opittiin saman tien ja se hiukan hidasti matkan tekoa, kun toinen "seisoi" jarrun päällä kun yritin vetää pyörää :)

Kunnon ulkoilun jälkeen maittoi päiväunet kaikille ja niin kaikki lapset + mies kömpivät päikkäreille samaan sänkyyn (harmittavasti en älynnyt kuvaa ottaa kun kaikki nukkuivat sikin sokin meidän sängyssä) ja minulle jäi valittavaksi joku lasten sängyistä.

Iltasella mies lähti vielä tekemään pyörälenkin lasten kanssa (vielä kun ehti, huomiseksi kuulemma luvassa lumisadetta taas, plääh) ja itse jäin purkamaan muuttolaatikoita. Juu-u, niitä vieläkin löytyy purkamatta, eihän me vasta olla kuin viitisen kuukautta asuttu täällä :D Kyllä tarvii tunnustaa, että olen melkoinen hamsteri. Kaikkea maan ja taivaan väliltä on tullut säilöttyä ja nyt kävin niitäkin hiukan rankemmalla kädellä läpi. Esim. minulta löytyy kaikki tiliotteet 90-luvulta lähtien, kissojen kaikki lääkäri- ja rokotuskuitit ym. ja kissojakaan ei ole ollut enää viiteen vuoteen. Kuitteja on ollut tallessa vino pino, niitä tosin olen siirtänyt nyt koneelle talteen, lähinnä hintojen muutosten takia olen niitä keräillyt talteen (ihan kuin niitä koskaan sen jälkeen analysoisin miten hinnat ovat muuttuneet, mutta näköjään minulla on joskus ollut tosi tylsää kun olen alkanut sitä tekemään eikä sitä voi noin vain lopettaa ;-) Mies vain pyörittelee päätään kun katselee minun paperikasoja ja arkistolaatikkorivejä. Huvinsa sitä täytyy olla hullullakin :D

Illalla vielä keskusteltiin nuoremman pojan kanssa kuolemasta. Poika oli piirtänyt äidin ja isin kuvat vihkoon talteen, kun äiti ja isi tulevat niin vanhoiksi että kuolevat, niin on kuvat muistona. Itku ja suru siinä samalla tuli pojalle ja keskusteltiin jälleen kuolemasta pitkä tovi. On vaikea kertoa lapselle, että kyllä äiti ja isi vielä elävät kauan, kun tietää ettei sen lupauksen pitäminen ole omissa käsissä, mutta miten sen lapselle selittää ettei se asia ole äidin ja isän päätettävissä. Lisäksi pojalla on suuri huoli siitä, että kun pääsee/joutuu taivaaseen niin onko siellä meidän kissat odottamassa. Pikkumies on kovin pohdiskeleva ja tällä hetkellä pyörittelee näitä asioita päässään, mutta onneksi myös puhuu niistä toisin kuin esikoinen, joka ei ole oikeastaan mitään puhunut kuolemasta. Toki olemme esikoisellekin puhuneet asioista, mutta hän ei samalla lailla halua miettiä sitä (kai) eikä kysellä siitä kuin pikkuveljensä.