Isänpäivä oli parin vuoden tauon jälkeen onnistunut. Parina viime vuotena isänpäivää ei ole "pystytty" kunnolla viettämään, kun on ollut sairaita tupa täysi. Nyt *koputan puuta* koko pesue on ollut terveenä vaikka marraskuu on jo puolivälissä.

Lapset muistivat isää omilla lahjoillaan, keskimmäinen oli tehnyt päiväkodissa isälle Oscar-patsaan:

Neitonen puolestaan oli upottanut sormensa multaan:

Ja esikoinen puolestaan ole tehnyt isälle keksipurkin ja leiponut keksejä koulussa. Tosin poika oli sitä mieltä, että isille kuului vain pari keksiä ja hän itse sai syödä loput :)

Miehelle en tehnyt korttia tänä vuonna, mutta vaarille lähti seuraava kortti:

Lapset tekivät isälle aamupalan, jonka tarjoilimme hänelle sänkyyn (ei kuitenkaan ihan ihan sänkyyn saakka, vaikka välillä tuntuikin, että ne eväät kohta sinne sänkyyn leviää lasten peuhatessa miehen vieressä :).

Minä kun en ole mikään kokki enkä nauti ruoanlaitosta - syömisestä kylläkin, niin mies halusi itse kokata meille isänpäiväpäivällisen, pekoni tournedoseja ja puolikkaita uuniperunoita kasviksilla, nam ja jälkkärinä suussa sulavaa lähileipomon kinuskikakkua. Tulipas muuten nälkä tätä kirjoittaessa :)

Muilta osin päivä oli melko normaali sunnuntainen löhöpäivä.