Tänään (tai siis oikeammin eilen sunnuntaina) neiti sai virallisesti nimen. Kastetilaisuus pidettiin läheisessä kappelissa lähimmäisten ja kummien voimin. Itse kasteesta en oikein muista mitään, kun samalla piti paapoa poikia etteivät ihan pistä kappelia remonttiin :D Ei vaan, suht nätisti nuo poikaset olivat, oikeastaan nätimmin kuin uskalsin edes odottaa. Vanhemman isoveljen tehtävänä oli pyyhkiä neidin pää kasteen jälkeen. Toteutuspuoli tosin jäi vähän puolitiehen kun hän vain lättäsi kasteliinan neidin päähän hatuksi ja lähti pois :D Siinä oli vierailla hymyssä pitelemistä.

Itse juhlakalu oli rauhallinen koko tilaisuuden ajan. Varsinaisen kasteen ajan hän taisi olla hereillä, mutta sen ja ruokatankkauksen jälkeen neiti jatkoi tyytyväisenä untaan. Eikä sen jälkeen unta haitannut edes kiertokulku sylistä toiseen. Seuraavan kerran neiti heräsi vasta siinä vaiheessa kun oli jo kotiinlähdön aika. On se helppoa pienen elämä :-)

Suolaiset tarjottavat tekivät jälleen hyvin kauppansa. Itse meinasin jäädä (taas) ilman voileipäkakkua ellei mies olisi tullut hihkaisemaan, että tule pitämään puolesi. Vaikka sitä tietää, että tälle poppoolle suolainen maistuu enemmän kuin hyvin, niin aina sitä tulee alimitoitettua suolaiset tarjottavat. Vastaavasti taas makeaa tarjottavaa jäi yli sen verran, että saamme huomenna pitää vielä rääppiäiset ettei itse tarvitse niitä koko viikkoa syödä.

Suuri kiitos juhlien läpiviennistä kuuluu neidin kummipariskunnalle, jotka luotsavat tarjoilupuolen sutjakkaasti alusta loppuun ammattitaidolla. Itse taisin pyöriä keittiön puolella enemmän riesana kuin hyötynä, joten loppuajan pysyinkin suosilla pois keittiön puolelta.