Meillä isänpäivästä tulikin äidin päivä. Perjantaina iski tauti päälle sen verran rajusti, että vielä tänäänkin olin kanttuvei päivällä. Sen verran piti tänään ryhdistäytyä, että pääsin käymään päivystyksessä hakemassa troppia. Diagnoosina poskiontelutulehdus ja keuhkoputkitulehdus ja passitus vielä maanantaina labraan ja keuhkokuviin keuhkokuume-epäilyn takia. Positiivista taudissa on ollut se, että on tullut nukuttua univelkoja pois oikein urakalla (ja se, että mies on ollut kotona hoitamassa lapsia). Negatiivista taudissa on ollut se, että olen nähnyt kuumehorkassa järkyttäviä painajaisia Jokelan tapahtumista.

Esikoinen on ainoa lapsista, joka alkaa olla terveiden kirjoissa. Neidillä tulehtuivat korvat keskiviikkona ja ne vuotavat edelleen (putket siis korvissa) antibiooteista huolimatta. Pahasti näyttää siltä, että antibiootti ei ole purenut ja huomenna mennään uudestaan lääkäriin. Ongelmana vain on se, että neiti on osalle antibiooteista allerginen ja tämä viimeksi määrätty piti olla yksi niistä harvoista, jotka hänelle sopisi. Saapa nähdä mitä lääkäri keksii ratkaisuksi. Lisäksi neidillä on yskä ja nuha vain pahentunut viikonlopun aikana eli sekin vähän kielii antibiootin tehottomuudesta. Onneksi olemme tehostaneet astmalääkitystä, että henki edes hiukan kulkisi paremmin.

Nuorempi poika vasta kitkuttelee taudin tulon kanssa. Eilen hän sai silmätulehduksen ja laskujen mukaan huomenna hänellä pitäisi olla korvatulehdus, jos saman kaavan mukaan mennään kuin muutkin lapset ovat menneet.

Tällä kertaa mies on joutunut tsemppaamaan ja hän pääsi vain pienellä flunssan poikasella ellei sitten stressi laukea kun me muut parannutaan...

Näistä johtuen päätimme viettää kunnon isänpäivää sitten vasta kun olemme saaneet kaikki terveiksi, eihän se ole päivästä kiinni milloin sitä juhlitaan. Ihana mieheni on kyllä päivänsä ansainnut tänäkin viikonloppuna moneen kertaan!