Paluu arkeen tuli korkealta ja kovaa. Viime yön vauva valvoi kärsien kovista masuvaivoista. Vähänkin kun yritti toista kallistaa makuuasentoon niin alkoi surkea itku. Lopulta aamuyöstä muistin tutkia lääkekaappia ja löytyihän sieltä Disflatylia, jonka ansiosta lopulta vaivat helpottivat ja vauva nukahti (tai saattoihan tuo olla jo valvomisesta niin väsy, että nukahti muuten vain). Pääasia on, että nyt hän kuitenkin nukkuu. Omat nukkumiset kyllä jäivät vähiin, kun pojat tietenkin heräsivät juuri kun vauva nukahti. Onneksi mies jäi isyyslomalle samantien, joten saadaan tänään vuoroteltua nukkumisia. Vielä kun jaksaisi miettiä mitä ihmettä  tuli eilen syötyä, joka mahdollisesti ne masuvaivat aiheutti. Pitää varmaan alkaa suosilla pitää ruokapäiväkirjaa omista syömisistä tulevaisuuden varalle, jos tämä alkaa olla jatkuvaa.