Tuntuu ettei tässä kolmeen viikkoon ole ollut omaa elämää laisinkaan :-) Väsymyksestä silmät sikkarallaan yritetään hoitaa ensin neiti ja sitten vasta muut. Pikkuneidillä kun nuo iltahuudot vain lisääntyvät ilta illalta :-( Eilenkin yhtäsoittoinen huutokonsertti kesti liki 4 tuntia (nyt ei jaksa enää edes säälitellä naapureita, jonne tuo huuto myös kuuluu). Onneksi sain tilattua neidille ensi viikoksi vyöhyketerapian, tosin sinne tuntuu olevan vielä ikuisuus ja monta itkettyä iltaa. Poikien yöunta vauvan itku ei onneksi pahemmin häiritse. Se nyt vielä puuttuisi tästä sopasta. Tosin esikoinen välillä herää öisin vauvan itkuun, mutta hänelle riittää kun tulee meidän makkariin lattialle laitetulle patjalle jatkamaan unia.

Eilen sain kaivatun vapaahetken, kun lähdimme käymään naapurin rouvan kanssa syömässä lähiravintolassa. Pari tuntia poissa kotoa ilman lapsia auttoi kummasti ja oli mukava katsella välillä muitakin seiniä kuin omia. Mukava oli myös jutella välillä ihan muistakin asioista kuin lapsista.

Tänään on tulossa ystävättäreni yökylään. Aamulla vielä soitin hänelle varoituspuhelun tulevan illan ohjelmasta (=huutokonsertista), mutta se ei onneksi säikäyttänyt tulevaa vierasta. Ihanaa saada järjellistä seuraa taas yhdeksi illaksi. Miestäkään kun ei voi enää sanoa kovin järjelliseksi seuraksi samassa veneessä kun ollaan :D

Mennä viikolla kävimme messujen lisäksi mökillä viettämässä muutaman päivän. Sekin toi kivaa vaihtelua tähän arkeen, joka taas alkaa ensi viikolla todenteolla miehen palatessa töihin. Pojillakin alkaa ensi viikolla normaalit hoitorutiinit pari kertaa viikossa, joten niinä päivinä saan keskittyä täysin vauvaan (ja itseeni).