Sunnuntaina vihdoinkin pääsimme lähtemään kesälomareissulle. Alunperin suunnittelimme lähtevämme jo torstaina, mutta kun taloudessa on kaksi saamatonta ja loman tarpeessa olevaa aikuista niin kesti neljä päivää saada tarvittavat tavarat pakattua ja koti siivottua. Mutta siis reissuun päästiin lopulta kuitenkin. Emme ole neljään vuoteen viettäneet kesälomaa Suomessa, joten tänä vuonna päätimme sen tehdä. Ensimmäiseksi määränpääksi oli suunniteltu Yyteri Camping Porissa. Pojat ovat niin innokkaita uimareita, että ainakin yksi päivä pitää kunnon hiekkarannalla viettää ;-)

Kotona oli ennen lähtöä kaikenlaista hässäkkää ja varsinainen lähtö ehti vierähtää suunnitellun aamupäivän sijasta iltapäivän puolelle. Nuorempi poika aiheutti pientä huvitusta kun lähdön aika koitti. Pojat kävivät sisällä syömässä lounaan ja painuivat ruoan jälkeen takaisin pihalle leikkimään ja odottamaan lähtöä, tai ainakin näin oletimme. Mies oli viemässä poikien reissureppuja autoon, kun hän huomasi nuoremman pojan tyhjentäneen repustaan rakkaat unikaverit. Sen kummemmin asiaa miettimättä, mies alkoi pakata pojan reppuun muutamia lemppariautoja. Yksi lemppariauto oli kateissa ja mies kävi alakerrassa katsomassa poikien huoneessa josko se olisi siellä. Hetken päästä mies tuli ylös nauraen ja sanoi pikkumiehen nukkuvan (!!) omassa sängyssään viltin alla. Poika ei ollut kummallekaan sanonut mitään kun oli mennyt nukkumaan unikavereiden kanssa. Naureskeltiin miehen kanssa, että ei olisi tullut mieleenkään alkaa etsiä poikaa sisältä kun olisimme olleet lähdössä, vaan siinä sitä oltaisiin hätääntyneinä kirmattu ulkona pitkin pihoja etsiessä poikaa. Hyvä tietää, että poika siis osaa itsekin mennä tarvittaessa nukkumaan jos väsy koittaa :D

Kun kaikki tarvittavat tamineet ja lapset oli saatu pakattua autoon, otimme suunnaksi Porin. Eipä tarvinnut kauaa ajaa kun auton takaosasta jo kuului lasten tasainen tuhina. Sen ansiosta suurin osa ajomatkasta sujui rauhallisesti. (Hanna, meinasimme kyllä poiketa kylään katsastamaan "suurperheen vilinää" kun olimme K-maatalouden kohdalla, mutta emme sitten kuitenkaan tohtineet ;-) Hieman ennen Ulvilaa alkoi taivas harmaantua ja sataa kaatamalla vettä. Sade onneksi loppui heti Ulvilan jälkeen. Viimeinenkin lapsista heräsi sateeseen ja oli aika alkaa etsiä sopivaa ruokapaikkaa. Pääsimmekin ihan Poriin saakka ennenkuin sellainen tuli vastaan kun ei jaksanut kääntyä päätieltä pois. Taas kerran tuli todettua, ettei lasten annos riitä enää ruoaksi esikoiselle vaan hänelle saa alkaa tilaamaan ihan normaalikokoisen annoksen, kasvava nuorimies kun on varustettu uskomattomalla ruokahalulla. Noloa katsella kun toinen vinkuu pikkuveljeltään koko ajan syötkö vielä, syötkö vielä, jotta pääsisi lokkina toisen ruoan jämien kimppuun ;-)

Ruokatankkauksen jälkeen oli enää pieni matka ajettavana Yyteriin. Yyterin leirintäalue oli melkoisen täynnä, mutta onneksi me vielä sekaan mahduimme (tosin jos olisimme saapuneet muutaman tunnin myöhemmin, emme varmaan olisi enää mahtuneet). Ilta sujahti nopeaan laittaessa auto leiriytymiskuntoon ja tutustuessa naapuriauton väkeen. Meillä kävi hyvä tuuri saadessamme viereemme pariskunnan, jolla oli kolme samanikäista lasta kuin omamme. Pojat katosivat naapuriauton lasten kanssa samantien tutustumaan alueen leikkipaikkaan neidin jäädessä pitämään seuraa naapuriauton 11-kuiselle tytölle.

jatkuu...