Imetys saatettu loppuun neidin kanssa yhteisellä päätöksellä ja oma lääkitys aloitettu. Lapset saatu taas suht. terveiksi (neiti on varsinkin ollut oikea tauti-imuri, kuukauden sisällä käytiin läpi jo kolmas tauti), joten eiköhän tämä elämä taas ala valoisammalta näyttää. Oli hieno tunne nauraa pulppuavaa naurua lauantaina ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan. Rankka vuosi neidin syntymän jälkeen jätti jälkensä, mutta toivoa vielä on (ja toimiva lääkitys). Vielä kun saisi tuon nukkumaan menemisen aikaistettua normaaliin, niin saisi tämän zombien täällä päässä katoamaan kokonaan. Ihana myös huomata, että kun oman mielen saa tasapainoon niin myöskin oma pinna venyy huomattavasti paremmin lasten kanssa ja kaikilla on paljon mukavampi olla, kun ei tarvitse olla se kurkku suorana joka asiasta huutava ämmä.

Positiivistä on myös se, että olen päässyt purkamaan maidonta ja kananmunatonta dieettiä pikkuhiljaa. Tai no pikkuhiljaa, heti seuraavana päivänä imetyksen lopettamisen jälkeen kiskaisin kerralla puoli kiloa ehtaa Fasun suklaata napaan ja nam, kun maistui hyvältä :D Vatsa tosin oli seuraavana päivänä asiasta hiukan eri mieltä...