Kävimme eilen uimahallista. Se on ilo katsella lapsia, jotka nauttivat vedestä. Neiti ei ole vielä täysin elementissään uimahallista kuten on kotona veden kanssa, mutta eiköhän se tästä kun jatkamme käyntejä. Eilinen käynti oli vasta toinen uimahallireissu neidille, joten ei ihmekään, että vähän on hakusessa vielä. Itkua ei kuitenkaan tullut, mutta pieni varauksellisuus oli neidillä päällä koko ajan. Syvässä lämminvesialtaassa neiti hiukan jo riehaantui poikien menoa katsellessaan ja vesi alkoi lentää kuten kotonakin.

Esikoinen on varsinainen vesipeto, ollut jo pienestä pitäen. Eilen hän yllätti uimalla jo viisi - kuusi metriä ihan omin avuin. Hassun näköistä kun poika oli aivan hikinen punaisine poskineen kun lähdimme altaalta pois. Ihmekös tuo, että oli hiki kun koko tunnin mitä olimme altaalla hän vain harjoitteli uimista.

Nuorempi poika uskaltautui jo hyppimään altaan reunalta veteen. Sukeltaminen myös on kova sana pojalle. Jonkin verran hän uskaltautui jo harjoitella uimista niin, että vatsan alta pidimme kiinni ja hän yritti uida käyttäen käsiä ja jalkojaan. Aiemmin poika on aina tarrautunut tukikäteen kiinni ja polskinut vain jaloillaan.

Pidän uimataitoa hirveän tärkeänä asiana ja siksi kannustan lapsia olemaan sinut veden kanssa. Lisäksi tämä on mukava koko perheen harrastus, josta kaikki (toivottavasti neitikin) nauttivat.