Tämän kotiäidin päivät alkavat olla luetut. Tiistaina olisi tarkoitus palata työelämään takaisin ja lapset siirtyvät kotihoidosta päiväkotiin. Hurjaa menoa nämä viimeiset viikot ovat olleet asioita järjestellessä.

Päivät vähenee ja stressi iskee jo ennen kuin olen päässyt edes töihin saakka  ;-)  Neiti on edelleen kipeänä (taas kerran flunssasta johtuva pitkittynyt korvatulehdus, putket korvissa tukossa ja antibiootti ei tehoa). Flunssasta kuitenkin huolimatta ollaan käyty lasten kanssa tällä viikolla tutustumassa muutaman tunnin päivässä päiväkodilla. Nuorempi poika roikkui tutustuessa minun puntissa kiinni, mutta neiti porskutti omia menojaan (paitsi keskiviikkona tuli neidin mitta täyteen lumipyryä ja neidin karjumisen säestämä päätimme jättää leikin kesken siltä päivältä ja tulimme keskenkaiken kotiin). Esikoinen hiukan kapinoi saamalla kivat raivarit päiväkodilla molempina päivinä kun olimme siellä. Tiukkojen sääntöjen (kuten esim., että päiväkodin pihaportista ei niin vaan omin lupineen lähdetä minnekään) maailmaan on alkuun vaikea sopeutua.

Tuhannen ja yksi lappua täytetty päiväkotia varten, keskiviikona kävimme hakemassa lääkärintodistukset allergioista, tänään vielä pitäisi kaivaa kaikille sadevaatteet ja kumpparit jostain kätköistä ja kerätä muutkin päiväkotiin vietävät tavarat kasaan. Torstain ja perjantain olimme neidin kanssa kahdestaan harjoittelemassa, pojilla oli viimeiset kerhopäivät ja perjantaina läksiäisjuhla kerhossa. Huomenna sitten  pitäisi revetä kolmeen ryhmään yhtäaikaa hoitamaan tutustuminen. Neidille tosin nousi korkea kuume tänään, joten ehkä riittää kun yritän huomenna revetä vain kahteen ryhmään yhtäaikaa.

Mutta eiköhän se tästä vielä iloksi muutu, kun saadaan lapset terveiksi ja päiväkodin sekä arjen rutiinit toimimaan. Teen ensi alkuun lyhennettyä työpäivää, jottei lasten hoitopäivät venyisi kohtuuttoman pitkiksi ja saadaan pehmeä lasku tähän päiväkotiuraan.